Junamusiikkia

Maanantai 29.8.2016 klo 21.58 - Hannu Lahtonen


Nyt viimeistään oivallan, että Ahon Kalevi on varsinainen villikko – vastoin yleistä käsitystä. Eikä pelkästään villikko, vaan varsinainen seikkailija.

Kaikki alkoi vuosi siten, kun palasimme LuostoClassic –tapahtumasta yöjunalla. Koska matka Rovaniemeltä Helsinkiin oli pitkällinen, pistäydyimme myös ravintolavaunussa nauttimassa VR:n antimia. Aikamme viisasteltuamme viereisen pöydän pariskunta kiinnostuneena otti osaa keskusteluumme. Kuinka ollakaan, kävi ilmi että kyseessä olivat Leena Valkeapää ja lappilainen miehensä Oula. Keskustelun ytimeksi päätyi legendaarinen Nils-Aslak Valkeapää.

Kävi ilmi, että edesmenneellä Ailulla on taiteilijaresidenssi Lásságámmi Norjan puolella Storfjordin rantamilla. Vanhana Norjan-seikkailijana Kalevihan innostui ja haki sinne täksi kesäksi parin viikon luovaa aikaa – ja se onnistui!

Sieltä hän hurutteli autollaan sitten Suomen puolelle Luostolle, jossa esitettiin hänen kantaesityksensä Partita sellolle ja kitaralle. Mutta tämän teoksen Kalevi oli tehnyt jo puoli vuotta aiemmin.

Kalevi on tunnetusti säveltäjä, joka allokoi hyvin etukäteen sävellystilauksensa. Nyt kävi toisin. LuostoClassicin taiteellinen johtaja, sellovirtuoosi Marko Ylönen sattui kysymään viime helmikuussa Kalevilta, että onnistuisiko? Kohteliaana perusforssalaisena hän ei kieltäytynyt. Mutta ideat ja aika olivat vähissä.

Aikansa päätä harottuaan, kaikkien muiden sävellystilausten rakosessa, Kalevi päätti hypätä junaan ja lähteä niin kauas Suomessa kuin mahdollista – siis Kolariin.

Inspiraatio löytyi heti Helsingin rautatieasemalla. Koko matkan ajan Kalevi työsti partitaan, lähes nukkumatta. Aikaa Kolarissa oli seitsemisen tuntia ennen paluuta. Sama tahti jatkui paluumatkalla, ja kun juna viimein kirskui pääkaupungin asemalle, teos oli valmis.

Teoksessa on viisi ilman taukoja toisiinsa liittyvää lyhyttä osaa. Se sai huikean vastaanoton ravintola Vaiskossa ja siitä kuullaan vielä lisää. Sekä sellisti Marko Ylönen että kitaristi Timo Korhonen olivat innoissaan – samoin kansainvälinen artistikunta. Ainoa takaisku oli esityksessä, että iPadilla nuotteja seuraava Korhonen koki teknisen häiriön, jonka vuoksi piti pitää ”taidepaussi”.

Ja Puran Marttikin oli jälleen kehissä mukana.

Hannu Lahtonen

 

Avainsanat: Blogi


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini